|
Kirjakkalan Patruuna |
SALOMETSO viihtyi Kirjakkalassa lauantaina 9.6.2012
Kirjakkalan ruukkikylän viihtyisä Patruuna-talo tarjoili mukavat puitteet viettää kesälauantaita SALOMETSOn ja
Aurinkoinen Tulevaisuus ry:n kanssa. Aamupäivän aikana seurattiin esityksiä
METSO-ohjelmasta, Salon monipuolisesta metsäluonnosta sekä
Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiirin tarjoamasta ilmaisesta luontokartoituspalvelusta metsänomistajille.
Metsä on aihe, josta suomalaisilla riittää aina jutulle juurta - näin oli myös Kirjakkalassa. Yleisökysymyksiin oli vastaamassa metsäasioiden asiantuntija Hannu Heikkilä Suomen metsäkeskuksesta. Paikkakunnan metsoista saimme näköhavaintoja Kari Noren tarjoaman kuvaesityksen avulla. Arkaa ja ihmistä välttelevää metsoahan ei poluilla rytisevä retkeilijä yleensä pääse näkemään, mutta onneksi on olemassa heitä, jotka jaksavat sinnikkäästi kameran kanssa odottaa sopivaa hetkeä "metsän hengen" tallentamiseksi valokuvaan.
|
Patruunan pihapiirissä on vanhanajan tunnelmaa |
Ilahduttava yllätys oli, kun saimme kuulla kiinnostavia yksityiskohtia Patruuna-talon historiasta tilaisuuteen saapuneelta vieraaltamme, joka kertoi asuneensa kylässä. Hän muisti muun muassa talon toisessa päädyssä sijainneen pienen puodin. Myös huoneiden seinille ripustetut vanhat valokuvat kertoivat ruukkialueen menneisyydestä, samoin kuin seiniin jätetyt kurkistusikkunat, jotka paljastivat rakennuksen hirsipintaa, sammaltilkkeet ja lukuisat tapettikerrokset eri aikakausilta.
|
Johanna Ruusunen esittelee retkeilyalueen karttaa. |
Tihkusateisessa, mutta tyynessä säässä siirryimme Matildajärven liepeille
Luontokeskuksen pihaan nauttimaan lämmintä keittoa ja valmistautumaan METSO-retkelle oppaamme Johanna Ruususen kanssa. Johanna työskentelee Metsähallituksessa suunnittelijana ja tuntee Teijon luontokohteet hyvin. Luontotalon pihaan leiriytyneessä lasten metsäpajassa askarreltiin Annika Tavastin ohjaamana nukkeja ja monen sorttisia käpyeläimiä. Salon Seudun Sanomat kirjoitti 10.6 lehteen jtutun ihmisen luontosuhteen syntymisestä ja työpajan tunnelmista.
METSO-retkellä tehtiin muutaman kilometrin kierros retkeilyalueen metsä- ja suokohteissa. Katselimme puustoa ja rakennepiirteitä retken teeman mukaisesti "METSO-silmälasien" läpi eli teimme Johannan johdolla arvioita siitä, kuinka vanhaa ja erirakenteista puusto oli.
Retkijoukkueemme pohdiskeli myös aluetta halkovan puroa vesitalouden luonnontilaisuutta. METSO-ohjelmaan toivotaan ojittamattomia tai mahdollisimman vähän muokattuja pienvesiä. Pienveden ympäristöstä on hyvä löytyä esim. järeitä lehtipuita sekä vanhaa ja lahoa puuta. Lisätietoa pienvesien lähimetsien suojelusta METSO-ohjelmassa löytyy
Metsonpolulta.
Alueen metsät ovat kuitenkin olleet käytössä ruukki- ja muun teollisuuden tarpeisiin, joten täysin luonnontilaista metsää löytyy hyvin niukasti koko lounaiselta rannikkoalueeltamme. Retkellä nähdyt metsiköt, joissa on nähtävissä merkkejä talousmetsäkäytöstä, mutta joiden luonnontilaisuus on hiljalleen palautumassa, olivat hyviä esimerkkejä siitä, millaisia kohteita yksityiset metsänomistajat yleensä METSO-ohjelmaan tarjoavat. METSO-ohjlemassa katsomaan tulevaisuuteen. Pysyvässä suojelussa olevassa metsässä monimuotoisuuden voi odottaa lisääntyvän vuosikymmenien kuluessa entisestään.
|
Puronuoma ja lahopuuta |
|
Lähdessuossa ja siitä lähtevässä purossa esiintyy tatarvitaa (Potamogeton polygonifolius). |
|
SSS 10.6.2012 |
|
Kuva. Niina Ruuska |
Meren äärellä Särkisalossa 10.7.2012
Kalkkikalliot
ovat METSO-ohjelmaan erityisen toivottuja elinympäristöjä. Ne ovat pienialaisia, mutta lajimäärältään runsaita kohteita. SALOMETSO tutustui retkellään Särkisalon kalkkialueille Klintinmäelle ja Vähämaan
alueelle, joissa esiintyy kalkkikallioiden edustavaa sammal- ja kasvilajistoa.
Oppaana
retkellä toimi METSO-ohjelman asiantuntija Kimmo Syrjänen (SYKE). Retkellä vierailtiin myös Petun
Arboretumissa tutustumassa alueen myrskytuhoihin sekä vierasperäisiin puulajeihin.
Seppo
Willgren Kotiseutuyhdistys Meripirtin kerhosta opasti ja viihdytti retkeläisiä kertomalla mielenkiintoisia tarinoita paikkakunnan historiasta ja nykypäivästä. Perniön seudun sanomiin tuli retkestä kiinnostava juttu.
|
Särkisalon kuvat: Anne-Kari Nummi |
Särkisalon kuvat: Anne Kari-Nummi
Pöllömpi yöretki 23.3.2013
Yöretkelle lähdettiin kuulaassa, tyynessä säässä eli olosuhteet
olivat otolliset pöllöjen kuuntelemiseen. Aurinko pudottautui
horisonttiin juuri, kun saavuimme ensimmäiselle kuuntelupysäkille
Merikulmantien varteen. Retkioppaamme Seppo Sällylä kertoi paikan olevan
erinomainen kohde lintujen kuuntelemiseen myös kesäaikaan (mm.
viitasirkkalinnut ja satakielet), mutta tällä kertaa höristelimme korvia
siinä toivossa, että kuulisimme Salon alueella melko yleisen
lehtopöllön ääntelyä. Havaintoa ei lehtopöllöstä kuitenkaan saatu meno-
eikä tulomatkalla, mikä saattaa johtua siitä, että huonoina myyrävuosina
lehtopöllöt saattavat jättää pesinnän kokonaan väliin.
|
Huuhkajan oksennuspallo. |
Seuraavalla
pysäkillä korva tavoitti kaukaisen ja vaimean huuhkajan huhuilun, mutta
ohikulkevien autojen melu haittasi havainnointia. Teimme pikapäätöksen
marssia sivutielle, jossa huhuilu kuuluikin jo selvästi. Kiitämme alueen
asukkaita myötämielisestä ja huumorintajuisesta suhtautumisesta siihen,
että 26 kiikarein varustautunutta retkeilijää tupsahti iltahämärissä
tuijottamaan heidän talonsa suuntaan! Huuhkajan reviiri sijaitsi talojen
takana, kauempana siintävällä kallioisella mäellä.
Seppo muistutti, että talvehtivia lintuja tarkkaillessa tai
valokuvattaessa tulee huolehtia siitä, ettei häiritse lintuja tai niiden
ravinnonhankintaa. Kylmä maaliskuu ja ravinnon vähyys ovat jo
koetelleet lintuja, ja Seppo kertoikin äskettäin löytäneensä nälkään
menehtyneen sarvipöllön. Birdlifen sivuilla annetaan
vinkkejä huomaavaiseen havainnointiin.
Teijon retkeilyalueella kodassa
Niina Ruuska (SALOMETSO-hankkeen vetäjä) kertoi metsien monimuotoisuuden turvaamisesta METSO-ohjelmassa. Hankkeen tuloksista oli myös hyviä uutisia kerrottavana, sillä Salon seudulle on hankkeen toiminta-aikana saatu ainakin kahdeksan uutta METSO-ohjelmassa suojeltua kohdetta ja monen muun kohdalla on suojeluprosessi hyvää vauhtia edistymässä.
Luonnonsuojeluyhdistyksen
Jarmo Markkanen oli järjestänyt retkeilyalueelle luontokisan, jonka rasteilla kysyttiin kiperiä luontoaiheisia kysymyksiä.
Mistä tunnistaa monimuotoisen metsän -kysymykseen kirjoitetut vastaukset olivat asiantuntevia, vai mitä olette mieltä alla olevista vastauksista?
|
Kolopuu |
- lahopuuta, kolopuita
- monipuolinen lajisto/paljon lajeja, liito-orava ym. uhanalaisia lajeja
- eri ikäistä puustoa, kerroksellisuus, runsas aluskasvillisuus
Näkemykset olivat melko yhteneväisiä
METSO-ohjelman vaatimusten kanssa!
Paluumatkalla
pysähdyimme vielä lapinpöllön tunnetulle reviirille, mutta pöllö ei
ollut tällä kertaa juttutuulella. Lapinpöllö ei esiinny Salon seudulla
säännöllisesti, toisin huuhkaja, lehtopöllö, varpuspöllö,
helmipöllö ja sarvipöllö, joita tavataan säännöllisemmin. Tänä keväänä lapinpöllö kuitenkin oli löytänyt
mieleisensä reviirin Teijolta erään talon puutarhan ympäristöstä. Sen
reviiriääntely kantaa vain muutaman sadan metrin päähän. Se on vähän verrattuna huuhkajaan, jonka ääni kantaa usean kilometrin matkan.
Lumisella metsätiellä oli keskiyön aikaan niin äänetöntä, että pöllön
matalat kumisevat
uuh-äänet olisivat erottuneet selvästi, jos pöllö
olisi lähistöllä huhuillut. Kuu valaisi lumihanget ja tähdet tuikkivat
pilvettömältä taivaalta hipihiljaisen retkikunnan yllä. Sellaista
hiljaisuutta saa kuulla liian harvoin.
|
Kuva: Jarmo Markkanen |