SALOMETSO 2012: Hyyppärässä nähtyä ja tehtyä

SALOMETSOn luontoretki Kiikalaan ja Someron puolelle Yrttikorpeen toteutettiin kahden autokunnan pienoistutkimusmatkana, jolla nähtiin sekä Hyyppärän harjualueen paahteisten ympäristöjen lajistoa, että pienilmastoltaan kosteiden lähdevaikutteisten kasvupaikkojen lajeja.
Tämän blogin taustakuva on otettu aurinkoisena päivänä Hyyppärän harjurinteiltä, mutta retkipäivänä ei paahteisuudesta saatu aistikokemuksia, sillä sade tihuutti hiljalleen pitkin päivää.

Yrttikorven rehevää kasvillisuutta. Tuoksumatara (Galium odoratum) kukkii keskellä valkoisena.

Saimme tuntumaa myös käytännön luonnonsuojeluhommiin, kun talkoovoimin kitkimme horsmia ja hietakastikkaa siirtoistutettuja kasveja varjostamasta.
Katso miltä kasvit näyttävät, linkki Lounais-Suomen uutisiin alla (ohjelma katsottavissa 19.8 saakka).
http://areena.yle.fi/tv/1620144


http://areena.yle.fi/tv/1620144

Siirtoistutetut lajit:

Idänkeulankärki (Oxytropis campestris)

Hietaneilikka (Dianthus arenarius)

Kangasraunikki (Gypsophila fastigiata)

Kangasajuruoho (Thymus serpyllum)

Huom! Nämä kasvilajit ovat rauhoitettuja, eikä niitä saa vahingoittaa, kaivella maasta tai siirtää omaan puutarhaan. Näin surkeasti näytti kuitenkin eräälle hietaneilikalle käyneen.

Kangasajuruoho, kangasraunikki, hietaneilikka sekä idänkeulankärki ovat paahdeympäristöjen kasvilajeja, jotka vaativat avoimen ja niukkaravinteisen kasvualustan. Maanpinnan ja kasvipeitteen säännöllinen kuluminen ja rikkoontuminen ovat lajien menestymisen edellytys. Aiemmin kulutusta ja luontaista häiriötä synnyttivät mm. laidunnus ja luonnonkulot. Nykyisin monet kasvupaikat ovat umpeutuneet, kun häiriötekijöitä on vähemmän. Myös typpilaskeuman aiheuttama rehevöityminen lisää kilpailijoiden menestymistä.
Näiden uhanalaisten kasvilajien sekä niistä riippuvaisten lukuisten hyönteislajien säilyminen riippuukin pitkälti siitä, millaisia uusia häiriötekijöitä sopiville kasvualustoille voidaan aiheuttaa. Esimerkiksi Kiikalassa lajit menestyvät lentokeskuksen avoimella kentällä, jossa on säännöllisesti ajoneuvojen ja alueella liikkuvien ihmisten aiheuttamaa kulutusta. Myös tienpientareiden muokkaaminen ja kaivaminen voivat tuottaa sopivia elinympäristöjä näille kasveille.

Siirtoistutuksia Hyyppärässä tehneen luonnonhoitoalan moniosaajan Roine Larssonin mukaan hietaneilikan ja kangasraunikin siemeniä on poimittu jo kolmena vuonna (vaatii luvan). Siementen kylmäkäsittelyn jälkeen siemenistä kasvatetut taimet on siirretty uusille kasvupaikoille. Kasveja ei siis ole kaivettu maasta siirtoa varten (paitsi kangasajuruohoa on otettu jonkin verran lentokeskuksen alueelta, missä sitä esiintyy runsaasti).

Taimille sopivia istutuspaikkoja oli tarjolla, kun tienvarren ravinneköyhää kasvualustaa saatiin paljastettua vesiputken kaivuutöiden yhteydessä.

Kokeilu on tähän saakka onnistunut hyvin. Siemenet itävät helposti ja taimet ovat menestyneet uusilla kasvupaikoilla. Ongelmana on kuitenkin se, että kilpailijat (puiden taimet, hietakastikat, horsmat) ovat ravinteiden vähyydestä huolimatta alkaneet vallata elintilaa ja varjostaa kasveja. Tämän vuoksi alueiden hoito on jatkossakin tärkeää.