keskiviikko 4. syyskuuta 2013

SALOMETSO-hanke päättyi - METSO-ohjelma jatkuu

Salon alueella toiminut SALOMETSO-hanke on päättynyt 31. maaliskuuta 2013. Hankkeen loppuraportti ja kooste hankkeen aikana ilmestyneistä luonnonsuojeluaiheisista lehtijutuista  on luettavissa Salon kaupungin internet-sivulla.
Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelmaan 2008-2020 eli METSO-ohjelmaan voi jatkossakin tarjota omistamiaan metsäkohteita. Ohjelmasta kiinnostuneiden maanomistajien kannattaa ottaa yhteyttä suoraan Varsinais-Suomen Elinkeino-, liikenne- ja ympäristöviraston METSO-vastaavaan tai Suomen Metsäkeskuksen alueelliseen METSO-vastaavaan. Myös alueen metsänhoitoyhdistyksiltä ja Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiriltä voi kysyä neuvoa asian edistämiseksi. V-S luonnonsuojelupiiri myös tarjoaa maksutonta luontoarvojen kartoitusta metsänomistajille.
METSO-ohjelmasta voi lukea ajankohtaista tietoa Metsonpolulta ja Facebookista 1001 tapaa tykätä metsästä -sivustolta.



SALOMETSO-hanke onnistui tavoitteissaan

Metsänomistajien keskuudessa METSO-ohjelman suosio jatkuu vahvana ja myös Salon seudulla luonnonsuojelualueiden verkostoa on viime vuosina parannettu ohjelman tarjoamien suojeluvaihtoehtojen avulla. SALOMETSO-hankkeessa mukana olleiden maanomistajien tarjoamista kohteista oli maaliskuun loppuun mennessä tehty rauhoituspäätös yhteensä yhdeksälle kohteelle. Suojeltujen metsäalueiden yhteispinta-alaksi tuli noin 42 ha. Niiden lisäksi hankkeen neuvonnassa mukana olleita kohteita on hankkeen päättymisen jälkeen suojeltu lisää 60-70 hehtaaria ja osalla kohteista tarjouksen tekeminen on käynnissä.

Hankkeen neuvonnassa olleiden kohteiden sekä rauhoitettujen METSO-kohteiden yhteispinta-ala (ha) vanhojen kuntarajojen mukaan jaoteltuna:


NEUVONNASSA
RAUHOITETTU
Suomusjärvi
7,7
7,7
Kisko
81,05
3,5
Halikko
4
4
Kiikala
14,6
7
Perniö
19,6
19,6
Kuusjoki
8
Salo
10
Yhteensä ha
144,95
41,8


Hankkeessa tarjottiin neuvontaa yli kahdellekymmenelle kohteelle, joista kaikki eivät kuitenkaan päätyneet tai ole päätymässä suojeluun. Osa tarjotuista metsiköistä ei täyttänyt METSO-ohjelman valintaperusteita eli metsän rakenne muistutti liiaksi tavanomaista talousmetsää eikä esimerkiksi lahopuuta löytynyt tarpeeksi. Muutamassa tapauksessa metsänomistaja päätti vetäytyä suojelusuunnitelmasta. Vapaaehtoisuuteen perustuvassa METSOssa suojelupäätöstä voikin rauhassa harkita aina tarjouksen voimassaoloon saakka ja asiasta voi neuvotella tarjouksen tehneen tahon (ELY tai Suomen Metsäkeskus) kanssa.

Hankkeen rahoitus

Hanke sai rahoituksensa Leader-toimintaryhmä Ykkösakseli ry.:n kautta Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta 2007-2013 (toimenpiteet linjalla 3, koulutus ja tiedotus). Julkisen rahoituksen suuruus määräytyi yksityisen rahoituksen määrän perusteella. Hankkeella oli useita yksityisiä rahoittajatahoja ja lisäksi asiantuntijaopastetuilta retkiltä kerättiin osallistumismaksuja (lukuunottamatta Vaisakon retkeä). Salon seudun luonnonsuojeluyhdistys ry. myös maksoi osallistujamaksut retkeläisten puolesta neljällä retkellä.

Yksityistä rahoitusta hankkeelle myönsivät seuraavat tahot:
Salon seudun luonnonsuojeluyhdistys ry.
Salon luonnonmetsäsäätiö
Varsinais-Suomen Perinnemaisemayhdistys ry.
Salon alueen MTK-yhdistykset
V-S luonnonsuojelupiiri
Perniön Manttaalikuntasäätiö



SALOMETSO-hanke kiittää lämpimästi kaikkia seminaareihin ja retkille osallistuneita luonnosta ja metsän monimuotoisuudesta kiinnostuneita retkeilijöitä sekä retkikohteiden maanomistajia yhteistyöstä ja opastuksesta!

METSO haltuun -retkellä syksyllä 2012. (Kuva: Jarmo Markkanen)




torstai 28. maaliskuuta 2013

SALOMETSOn retkiraportteja

Kirjakkalan Patruuna

SALOMETSO viihtyi Kirjakkalassa lauantaina 9.6.2012


Kirjakkalan ruukkikylän viihtyisä Patruuna-talo tarjoili mukavat puitteet viettää kesälauantaita SALOMETSOn ja Aurinkoinen Tulevaisuus ry:n kanssa. Aamupäivän aikana seurattiin esityksiä METSO-ohjelmasta, Salon monipuolisesta metsäluonnosta sekä Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiirin tarjoamasta ilmaisesta luontokartoituspalvelusta metsänomistajille.

Metsä on aihe, josta suomalaisilla riittää aina jutulle juurta - näin oli myös Kirjakkalassa. Yleisökysymyksiin oli vastaamassa metsäasioiden asiantuntija Hannu Heikkilä Suomen metsäkeskuksesta. Paikkakunnan metsoista saimme näköhavaintoja Kari Noren tarjoaman kuvaesityksen avulla. Arkaa ja ihmistä välttelevää metsoahan ei poluilla rytisevä retkeilijä yleensä pääse näkemään, mutta onneksi on olemassa heitä, jotka jaksavat sinnikkäästi kameran kanssa odottaa sopivaa hetkeä "metsän hengen" tallentamiseksi valokuvaan.

Patruunan pihapiirissä on vanhanajan tunnelmaa

Ilahduttava yllätys oli, kun saimme kuulla kiinnostavia yksityiskohtia Patruuna-talon historiasta tilaisuuteen saapuneelta vieraaltamme, joka kertoi asuneensa kylässä. Hän muisti muun muassa talon toisessa päädyssä sijainneen pienen puodin. Myös huoneiden seinille ripustetut vanhat valokuvat kertoivat ruukkialueen menneisyydestä, samoin kuin seiniin jätetyt kurkistusikkunat, jotka paljastivat rakennuksen hirsipintaa, sammaltilkkeet ja lukuisat tapettikerrokset eri aikakausilta.

Johanna Ruusunen esittelee retkeilyalueen karttaa.
Tihkusateisessa, mutta tyynessä säässä siirryimme Matildajärven liepeille Luontokeskuksen pihaan nauttimaan lämmintä keittoa ja valmistautumaan METSO-retkelle oppaamme Johanna Ruususen kanssa. Johanna työskentelee Metsähallituksessa suunnittelijana ja tuntee Teijon luontokohteet hyvin. Luontotalon pihaan leiriytyneessä lasten metsäpajassa askarreltiin Annika Tavastin ohjaamana nukkeja ja monen sorttisia käpyeläimiä. Salon Seudun Sanomat kirjoitti 10.6 lehteen jtutun ihmisen luontosuhteen syntymisestä ja työpajan tunnelmista.

METSO-retkellä tehtiin muutaman kilometrin kierros retkeilyalueen metsä- ja suokohteissa. Katselimme puustoa ja rakennepiirteitä retken teeman mukaisesti "METSO-silmälasien" läpi eli teimme Johannan johdolla arvioita siitä, kuinka vanhaa ja erirakenteista puusto oli.
Retkijoukkueemme pohdiskeli myös aluetta halkovan puroa vesitalouden luonnontilaisuutta. METSO-ohjelmaan toivotaan ojittamattomia tai mahdollisimman vähän muokattuja pienvesiä. Pienveden ympäristöstä on hyvä löytyä esim. järeitä lehtipuita sekä vanhaa ja lahoa puuta.  Lisätietoa pienvesien lähimetsien suojelusta METSO-ohjelmassa löytyy Metsonpolulta.

Alueen metsät ovat kuitenkin olleet käytössä ruukki- ja muun teollisuuden tarpeisiin, joten täysin luonnontilaista metsää löytyy hyvin niukasti koko lounaiselta rannikkoalueeltamme. Retkellä nähdyt metsiköt, joissa on nähtävissä merkkejä talousmetsäkäytöstä, mutta joiden luonnontilaisuus on hiljalleen palautumassa, olivat hyviä esimerkkejä siitä, millaisia kohteita yksityiset metsänomistajat yleensä METSO-ohjelmaan tarjoavat. METSO-ohjlemassa katsomaan tulevaisuuteen. Pysyvässä suojelussa olevassa metsässä monimuotoisuuden voi odottaa lisääntyvän vuosikymmenien kuluessa entisestään.

 



Puronuoma ja lahopuuta

Lähdessuossa ja siitä lähtevässä purossa esiintyy tatarvitaa (Potamogeton polygonifolius).

SSS 10.6.2012

 

Kuva. Niina Ruuska

Meren äärellä Särkisalossa 10.7.2012

Kalkkikalliot ovat  METSO-ohjelmaan erityisen toivottuja elinympäristöjä. Ne ovat pienialaisia, mutta lajimäärältään runsaita kohteita. SALOMETSO tutustui retkellään Särkisalon kalkkialueille Klintinmäelle ja Vähämaan alueelle, joissa esiintyy kalkkikallioiden edustavaa sammal- ja kasvilajistoa.

Oppaana retkellä toimi METSO-ohjelman asiantuntija Kimmo Syrjänen (SYKE). Retkellä vierailtiin myös Petun Arboretumissa tutustumassa alueen myrskytuhoihin sekä vierasperäisiin puulajeihin. Seppo Willgren Kotiseutuyhdistys Meripirtin kerhosta opasti ja viihdytti retkeläisiä kertomalla mielenkiintoisia tarinoita paikkakunnan historiasta ja nykypäivästä. Perniön seudun sanomiin tuli retkestä kiinnostava juttu.


Särkisalon kuvat: Anne-Kari Nummi

Särkisalon kuvat: Anne Kari-Nummi

 

Pöllömpi yöretki 23.3.2013

Yöretkelle lähdettiin kuulaassa, tyynessä säässä eli olosuhteet olivat otolliset pöllöjen kuuntelemiseen. Aurinko pudottautui horisonttiin juuri, kun saavuimme ensimmäiselle kuuntelupysäkille Merikulmantien varteen. Retkioppaamme Seppo Sällylä kertoi paikan olevan erinomainen kohde lintujen kuuntelemiseen myös kesäaikaan (mm. viitasirkkalinnut ja satakielet), mutta tällä kertaa höristelimme korvia siinä toivossa, että kuulisimme Salon alueella melko yleisen lehtopöllön ääntelyä. Havaintoa ei lehtopöllöstä kuitenkaan saatu meno- eikä tulomatkalla, mikä saattaa johtua siitä, että huonoina myyrävuosina lehtopöllöt saattavat jättää pesinnän kokonaan väliin.

Huuhkajan oksennuspallo.
Seuraavalla pysäkillä korva tavoitti kaukaisen ja vaimean huuhkajan huhuilun, mutta ohikulkevien autojen melu haittasi havainnointia. Teimme pikapäätöksen marssia sivutielle, jossa huhuilu kuuluikin jo selvästi. Kiitämme alueen asukkaita myötämielisestä ja huumorintajuisesta suhtautumisesta siihen, että 26 kiikarein varustautunutta retkeilijää tupsahti iltahämärissä tuijottamaan heidän talonsa suuntaan! Huuhkajan reviiri sijaitsi talojen takana, kauempana siintävällä kallioisella mäellä.

Seppo muistutti, että talvehtivia lintuja tarkkaillessa tai valokuvattaessa tulee huolehtia siitä, ettei häiritse lintuja tai niiden ravinnonhankintaa. Kylmä maaliskuu ja ravinnon vähyys ovat jo koetelleet lintuja, ja Seppo kertoikin äskettäin löytäneensä nälkään menehtyneen sarvipöllön. Birdlifen sivuilla annetaan vinkkejä huomaavaiseen havainnointiin.

Teijon retkeilyalueella kodassa Niina Ruuska (SALOMETSO-hankkeen vetäjä) kertoi metsien monimuotoisuuden turvaamisesta METSO-ohjelmassa. Hankkeen tuloksista oli myös hyviä uutisia kerrottavana, sillä Salon seudulle on hankkeen toiminta-aikana saatu ainakin kahdeksan uutta METSO-ohjelmassa suojeltua kohdetta ja monen muun kohdalla on suojeluprosessi hyvää vauhtia edistymässä.
Luonnonsuojeluyhdistyksen Jarmo Markkanen oli järjestänyt retkeilyalueelle luontokisan, jonka rasteilla kysyttiin kiperiä luontoaiheisia kysymyksiä.  

Mistä tunnistaa monimuotoisen metsän -kysymykseen kirjoitetut vastaukset olivat asiantuntevia, vai mitä olette mieltä alla olevista vastauksista?
Kolopuu
- lahopuuta, kolopuita
- monipuolinen lajisto/paljon lajeja, liito-orava ym. uhanalaisia lajeja
- eri ikäistä puustoa, kerroksellisuus, runsas aluskasvillisuus
Näkemykset olivat melko yhteneväisiä METSO-ohjelman vaatimusten kanssa!

Paluumatkalla pysähdyimme vielä lapinpöllön tunnetulle reviirille, mutta pöllö ei ollut tällä kertaa juttutuulella. Lapinpöllö ei esiinny Salon seudulla säännöllisesti, toisin huuhkaja, lehtopöllö, varpuspöllö, helmipöllö ja sarvipöllö, joita tavataan säännöllisemmin. Tänä keväänä lapinpöllö kuitenkin oli löytänyt mieleisensä reviirin Teijolta erään talon puutarhan ympäristöstä. Sen reviiriääntely kantaa vain muutaman sadan metrin päähän. Se on vähän verrattuna huuhkajaan, jonka ääni kantaa usean kilometrin matkan. Lumisella metsätiellä oli keskiyön aikaan niin äänetöntä, että pöllön matalat kumisevat uuh-äänet olisivat erottuneet selvästi, jos pöllö olisi lähistöllä huhuillut. Kuu valaisi lumihanget ja tähdet tuikkivat pilvettömältä taivaalta hipihiljaisen retkikunnan yllä. Sellaista hiljaisuutta saa kuulla liian harvoin.

Kuva: Jarmo Markkanen










perjantai 1. maaliskuuta 2013

Maaliskuun luontoretkeltä METSO-tietoa

(päivitetty 15.3.2013 klo 13.27)


Luontoretken 25 paikkaa varattiin huikean nopeasti, kiitos kaikille kiinnostuksestanne retkeä kohtaan! Varapaikkoja voi vielä kysellä lähempänä retkeä, koska peruutuksia voi aina tulla. Vilkkaan kysynnän vuoksi pyydämme ilmoittamaan peruutuksista ajoissa (viesti tai soitto 044-778 7815 /Niina).

Alla retken tiedot:


Metsäluonnon monimuotoisuudesta on tarjolla tietoa myös SALOMETSOn ja Salon seudun luonnonsuojeluyhdistyksen järjestämällä yhteisretkellä lauantaina 23.3.2013. Retken teemana on yöllinen luonto ja lähdemme Salon kaupungintalolta (Tehdaskatu 2, Salo) bussilla klo 18.30. Paluuaika on noin 23.30. Bussimatkan aikana oppaamme Seppo Sällylä kertoo mm. pöllöjen elämästä ja matkan varrella pysähdymme hetkeksi kuuntelemaan luonnon ääniä.

Teijon retkeilyalueella vietämme iltaa kodassa tulien äärellä ja kuulemme asiaa METSO-ohjelmasta sekä siitä, mitä maaliskuisena yönä kannattaa luonnossa tarkkailla. Ulkosalla voi osallistua luontokisaan ja nauttia öisen metsän rauhasta. Luontokisaa järjestämässä ovat mm. Jarmo Markkanen ja Kai Schneider.

Yöretkelle on sitova ennakkoilmoittautuminen ja mukaan mahtuu max. 25 retkeläistä. Retki on maksuton (sis. kuljetus ja koulutusmateriaalit). Retki on tarkoitettu kaikille luonnosta ja metsäasioista kiinnostuneille ja soveltuu parhaiten yli 10-vuotiaille (huom. kelloajat). Omat eväät kannattaa ottaa mukaan ja kodassa voi paistaa makkaraa. Varusteiksi riittää normaalit maastokamppeet eli säänmukainen vaatetus ja saappaat/maastokengät. Matkaa bussilta kodalle on noin 700 m ja reitti on melko helppokulkuista maastoa.

Aikataulu lyhyesti:
18.30 Lähtö Salon kaupungintalolta
Muutaman pysähdyksen taktiikalla suuntaamme Teijoon
noin 19.00 Kodalla
21.30-22.00 Lähtö kodalta
Muutama pysähdys matkalla Saloon
23.30 (arvio) Takaisin kaupungintalolla

Tervetuloa mukaan!

Lisätiedot ja ilmoittautumiset:
SALOMETSOn koordinaattori niina.ruuska@salo.fi, (044)778 7815
ja markkanen.jarmo@gmail.com

Kuva: Jarmo Markkanen


torstai 14. helmikuuta 2013

keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Salometso hioo uusia retkisuunnitelmia

Tammikuu taittuu ylihuomenna helmikuuksi. Hankkeessa on ollut mukavasti säpinää uusien kohteiden tarjonnan kanssa ja luontoarvoja on käyty katsomassa eri puolella Saloa sijaitsevissa metsissä. Hanke jatkaa toimintaansa maaliskuun loppuun ja METSO-ohjelmasta kiinnostuneet maanomistajat voivat siis ottaa yhteyttä hankkeen vetäjään, joka auttaa ohjelmaan tarjottavan metsäkohteen luontoarvojen arvioinnissa.
Toki Salon kaupungin hankkeen loputtuakin jatkaa valtakunnallinen METSO-ohjelma toimintaansa. Asiat etenevät salolaisten metsien osalta tuolloin Varsinais-Suomen ELY-keskuksen kautta.

Tuosta tammikuusta tulee mieleen, että tammen luontaisen levinneisyyden raja kulkee Salossa Märyn tienoilla, eli tämän rajan eteläpuolella tammi kylväytyy ja menestyy hyvin. Istutettuja puita toki näkee pohjoisemmassakin. Jalopuulehtoja (tammea, saarnea, jalavaa, metsälehmusta, vaahteraa, pähkinäpensasta) toivotaan tarjottavan METSO-ohjelmaan. Jalopuulehtoja esiintyy vain kapealla vyöhykkeellä rannikon tuntumassa, joten niiden säästäminen myös Salon seudulla on merkittävä asia koko maan jalopuulehdoista riippuvaisten lajien tilanteen turvaamiseksi. SALOMETSOn toiminnan aikana on ainakin yksi pähkinäpensaslehto päätynyt suojeluun, mutta lisää kaivataan! Lehdoista löytyy lisää tietoa metsonpolulta.

Teimme hankkeen ensimmäisen retken viime vuonna huhtikuun lopussa Vaisakon tammilehtoon. Vuokot olivat vielä ujosti kukassa ja paras kukkamerivaihe nähtiin vasta viikon parin kuluttua retkestä. Rehevässä jalopuulehdossa metsän rakenteen erottaa parhaiten varhaiskeväästä, jolloin tiheä vihreä lehvästö ei vielä peitä näkyvyyttä. Tammilehto on kaunis myös talvella. Runsas linnusto kertoo siitä, että talvellakin tammilehdossa on ravintoa tarjolla.

Tänä vuonna SALOMETSOssa on tarkoitus tehdä METSO-retki maaliskuun lopulla. Tulevina viikkoina hiotaan ja näpytellään suunnitelmat kuntoon ja retkestä tulee ilmoitus tänne blogiin, sanomalehtiin ja kirjastojen ja palvelupisteiden ilmoitustauluille. Sen verran voimme jo paljastaa, että retken nimi on Yöretki ja pyrähdämme Perniön suunnalle. Seuraile ilmoittelua ja lähde mukaan!

Niin, miten se metso oikein ääntelikään? Luontoportin sivulla on mukana ääninäyte:
http://www.luontoportti.com/suomi/fi/linnut/metso